Surraan enkelit, riemuitaan eloonjääneistä

17.08.2020

Raskas viikko takana. Pentueestamme selvisi lopulta yksi tyttö ja yksi poika. Soopelit, jotka ovat yhdessä kuin paita ja peppu, nukahtavat vierekkäin ja alkavat metelöidä yhtäaikaa nälkäänsä. Muut neljä hiipuivat hiljaa pois elvytysyrityksistämme huolimatta. Ehkä näin oli tarkoitus, luonto hoiti omansa.

Peppineidin emonvaistot hiipuivat päivien kuluessa ja maito ei enää riittänyt edes näille kahdelle. Onneksi saimme vuohenmaitoa jota annoimme soopeleille kahden tunnin välein läpi päivän ja yön. Pentujen painot lähtivät nousuun ja ensimmäistä kertaa tunsimme, että tästä selvitään. Koska koiraäidin stressi alkoi olla huomattavaa, päätimme kysyä hyyryläisen paikkaa tutulta kasvattajalta jolla oli corgipentue tuloillaan. Onneksi saimme pentumme sinne ja ne ovat nyt hyvässä huomassa.

Peppi jäi kotiin oman laumansa seuraan, tuttuun ympäristöön. Huomasin jo päivässä kuinka stressi alkoi helpottaa. Koira ei enää läähättänyt, kuolleiden pentujen etsiminen väheni ja viimeistään metsälenkillä huomasin ihania ja tuttuja piirteitä rakkaassa Pepissäni.

Pennut jaksavat mainiosti sijaisperheessä missä ne saavat ikäistään karvakaveriseuraa sekä oppivat tärkeitä taitoja äitikoiralta. 

Haluamme kiittää Flinckin Johannaa hyvistä neuvoista sekä vuohenmaidosta, joka todellakin on ässäkamaa! Suuret kiitokset Minna Koivukangas, että otit pentumme Iineksen pentujen joukkoon kasvamaan. 

Erityiskiitos ja iso halaus Jenni Ainassaarelle, joka antoi uskoa ja voimaa kaikkeen tähän.

Päivitämme blogiin pentujemme elämää sekä instaan viimeisemmät tempaukset kun sellaisia alkaa tulemaan. Soopelisisarukset saakoot kennelnimensä ja omat perheensä kun aika on. Veikkaamme, että näistä kahdesta kuullaan vielä!

- Jenni ja Minna-Maria