Kennelin vuoden 2024 yhteenveto

02.02.2025
Kuva: Niina Koutonen
Kuva: Niina Koutonen

Ihana huomata, että kasvismamma-Jenni on kehityskelpoinen yksilö, kun saan kennelimme vuoden 2024 yhteenveto tekstin jo tehdyksi helmikuussa. Ehkä ensi vuonna sen saan jo aikaiseksi tammikuussa. Noh, se jää nähtäväksi se.

Mutta olipahan meillä taas vauhdikas vuosi. Kaikki ei mennyt niin kuin suunniteltiin, eli tänä vuonna meille ei syntynyt pentuja lainkaan. Kovasti yrityksestä huolimatta, emme saaneet Lissua tiineeksi tänäkään vuonna ja näin ollen luovuimme yhden pentueen jalostusoikeudesta Lissun suhteen. Ei ole reilua pitää koiran omistajaa monta vuotta odottamassa, että tuleeko pentuja vai ei. Reilumpaa siis kaikin puolin tämä. 

Myös Sakun kohdalla terveyshuolet aiheuttivat murhetta ja lompakon kapenemista viime vuonna. Alkuvuodesta huomattiin rokotusten yhteydessä, että yksi poskihammas on murtunut alhaalla (peruja pentuna auton alle jäämisestä) ja se piti tietysti poistaa. Hädin tuskin oli Saku tästä krapulasta selvinnyt, kun herran sai kiikuttaa Ouluun tarkempiin tutkimuksiin mystisten kakkavaivojen takia. Kaikkien yllätykseksi Sakulla oli todella iso mätäpaise kehittynyt eturauhaseen. Meidän onneksemme kyseinen mätäpaise ei ollut puhjennut, sillä meillä tuskin olisi enää Saku laumassamme, jos näin olisi ehtinyt käymään. Mutta pitkän ja onnekkaan hoitoprosessin kautta tämäkin vaiva on nyt selätetty. Saku, Kohtalon Lapsi, toden totta.

Oman osansa huonosta tuurista sai Ilmari, joka epäonnisen näyttelyreissun johdosta, kärsi vasemman etujalan lavan kiinnikkeen revähdyksestä. Tästä vaivasta paraneminen on vieläkin kesken ja saa nähdä koska pääsemme (vai pääsemmekö lainkaan) tekemään paluun Ilmarin kanssa koiranäyttelyihin. Elokuussa kun herra täyttää kahdeksan vuotta niin olisi meidän ensimmäiset vetskuluokat edessä. Onneksi siis luustossa ei ollut rtg-kuvien mukaan mitään "vikaa" ja lepo, lääkitys, hieronta sekä jäsenkorjaus on saanut kivut sekä vaivat hellittämään. Mutta tämä koko keissi opetti minulle sen, että pitää uskaltaa aukaista suunsa koiranäyttelyssä, jos arvostelupöytä on kiikkerä tai liian pieni. Vielä en ole Ilmaria edes arvostelupöydälle kotitreeneissäkään nostanut, mutta halu päästä puhallettavaksi turkkikuivaimella puutarhapöydälle on ollut niin kova, että sitä on jo treenattu hyvin tuloksin.

Loppuvuodesta kävi kennelimme kaksi kasvattia Oulussa corgien joukkotarkissa eli meidän Kuru sekä sijoistunarttu Senni. Sennihän oli tarkoitus olla vuoden 2025 pentujen mammakoira, mutta luustokuvat kertoi meille valitettavasti vallan muuta lonkkien osalta. Tämän johdosta alkoi hirveä miettiminen ja etsiminen, että mistä löydämme meille mammakoiran kevät-kesä 2025. Onneksi kuitenkin Kurun kuvat olivat ilahduttavaa katsottavaa, varsinkin punanutun A-lonkat ja 0-kyynärät. Molemmilta kuvattiin myös selät, koska corgien uusi pevisa astuu voimaan vuoden 2025 alussa (vaatimus laajoista selkäkuvista). Muuten on rivistö priimaa, paitsi Kurulla 3 kalkkeutunutta välilevyä ja Sennillä 5 kpl.

Jottei tämä menisi vain vuoden 2024 ikävien asioiden kertaamiseksi niin lopetetaan tämä teksti kaikkeen ihanaan ja mukavaan. Vuosi piti sisällään paimennukseen tutustumista Oulaisissa, metsälenkkejä, rantajuoksuja, koiratreffejä, vauhtia juoksuradalla Virpiniemessä ja kotitreeneissä sekä koiranäyttelyitä tietysti kera normaalin arjen. Kasvattejamme ja kennelimme omia koiria oli edustettuna 21 näyttelyssä koto-Suomessa, kahdessa näyttelyssä Ruotsissa ja yhdessä näyttelyssä Norjassa. Satu-pentue pääsi aloittamaan koiranäyttely-kokemusten kerryttämisen heti alkuvuodesta ja ilahduttavasti heitä onkin kehässä nähty. Kiitos aktiiviisuudesta kaikille koipeliineille, ilman teitä emme olisi puoliakaan siitä mitä me olemme. Yhdessä me ollaan Koipeliinit ja nautimme koiramaisesta elämästä joka tassulla.

Rusettejakin saimme hyvin kasaan ja ennen kaikkea kennelimme sai ensimmäisen ison ruusukkeen eli olimme Vaasa KV:ssa ROP Kasvattaja kvartetilla Lissu, Jätkä, Helmi ja Teppo eli edustusta kahdesta meidän pentueesta. Tämä oli kyllä meidän kennelimme yksi tähtihetkistä, puhumattakaan jokaisen yksittäisen koiran ruusukesaaliista (Teppo, Lissu, Immu ja Julle) vuoden eri näyttelyissä. Kesän aikana saimme myös yhden uuden kasvatimme kehässä käymään ja vaikka tulos jäikin laihaksi sillä kertaa, niin uskon että tämän ukkelin näemme vielä jossain kohtaa kehässä uudestaan.

Kaikkinensa vuosi 2024 oli kennelissä taas vauhdikas ja monikäänteinen. Valitettavasti kennelpäivä jäi viime kesältä väliin, mutta katsotaanpa josko se saataisiin tänä vuonna aikaiseksi. Toki nyt alkuvuosi menee odottaessa tulevan mammakoiran juoksuja ja sitä, että onnistuuko astutus & tiineys. Mutta muistakaa rakkaat Koipeliinit, että kenneltalon ovet on aina auki kasvateille ja heidän palvelijoilleen. Kiitos siis vuodesta 2024 Minna, Ville-kepo, rakkaat ystävät, kasvattien palvelijat ja ennen kaikkea uudet tuttavuudet. On ilo elää kookihulluutta juuri teidän kanssa.