Immu reissussa

Moro!!! Vihdoinkin tuo mamma päästi mut näppiksen ääreen ja saankin luvan kertoa mun reissusta Turkkuseen. Joo, siellä järjestettiin sellainen huippu tapahtuma kuin Corgi Race. Siinä me töppöjalat pingotaan niin lujaa kuin vain tassuista pääsemme vinttikoiraradalla sellasen vieheen perässä. Aika cool hommaa, eikö vaan...

Perjantaina heti ku mamma pääsi töistä niin se pakkasi mut autoon ja sit lähettiin. Matka meni musta kyllä nopsaan, kun tiirailin maisemia (Mamman edit: nukkui koko matkan) ja sit me oltiinkin jo perillä. Mentiin Mamman kaverille kylään ja siellä oli sellainen musta, hassu kissa. Se ei oikein tykänny musta enkä mä oikein päässy sen kaa kaveriksi, kun se koko meidän siellä olon ajan leikki mun kaa piilosta. Ihmeellisiä nuo katit... 

Lauantaina meillä oli kookitreffit sellaisen ison rakennuksen puistossa. Joku Turun linna se kuulemma oli, mut mua kiinnosti vain ne muut kookit siellä Linnapuistossa. Meitä oli siellä paljon ja meillä oli kamalasti asiaa toisillemme, tai ainakin niin noi immeiset tuumasi. Saatiin me siellä herkkujakin, mut mua kiinnosti vaan muut lajitoverit eli herkut tuli tuliaisina kotia muille ukkeleille. Ilalla mua kävi moikkaamassa myös 17-viikkoinen mäykky-pentu, Gilbert. Se oli hupanen tyyppi ja niin pieni. Sillä mähän oon jo iso miäs...

Vihdoin koitti sunnuntai ja aamulenkin jälkeen lähettiin vinttikoiraradalle. Täytyy sanoa, et kyl tuolla kaupungissa onkin paljon hajuja haisteltavaksi. Meinannu malttaa kävellä ollenkaan kun oli niin paljon terveisiä Dogbookissa. Löydettiin kisapaikka ja saatiin kuulla, et meitä starttaavia kookeja oli melkein 80. Mä olin ekassa lähdössä numerolla 23  ja alkuparaatin jälkeen meidät kutsuttiin radalle yksitellen. Mä olin tosi valmistautunut enkä jännittänyt koko juoksua. Kuulemma olin liiankin rento sillä mä vähän niin ku unohduin siihen lähtölinjalle. Mut sit ku mua tuupattiin takapuolelle niin hokasin vieheen menevän rataa pitkin jo ja Mamma oli maalissa mua kannustamassa. Sit mä juoksin kuin lentäen... Maalissa Mamma kehui mut maasta taivaisiin ja sain kuulkaa hienon diplomin. 

Juoksun jälkeen energitankkaus ja vettä, sit mä pääsinkin autoon lepäämään ku mamma seurusteli muiden kooki-ihmisten kaa. Pian meidän pitikin lähteä kotiapäin, kun kuulemma matka on pitkä ja seuraavana päivänä Mamman piti mennä taas töihin. Automatka hurahtikin nopsaa ohi, mitä nyt Häijäällä oli pissatauko. Kotona sainkin kertoa mun reissusta Jallulle ja Saku-iskälle. Uskon, että Jallu oli vähän kade mulle, mut onneksi meillä on kotona oma viehe jolla mamma ja isäntä meitä treenaa ihan omaksi iloksi. Mut hei, ens vuonna kaikki sit tuonne tapahtumaan. Oli se niin kiva päivä, niin nelijalkaisille kuin hoomaneillekin.

Terkut kaikille, ootte rakkaita!

-Immu-

Ja kattokaa näitä hienoja kuvia mun lentävästä juoksusta. Kiitos vielä Hanna Kilposelle tätäkin kautta näistä upeista kuvista.